Parlamentarismi jarruttaa vasemmistoa

Poliitikoilla on paha tapa luulla, että he ovat ne, jotka valtaa käyttävät, tai olisivat jos olisivat eduskunnassa, hallituksessa, pääministeripuolueena tai vaikkapa EU-parlamentissa. Nähdään, että valtaa on, mutta se ikään kuin karkaa aina juuri sillä hetkellä kun sitä koittaa käyttää. Ehkä ongelma ei olekaan vallassa, vaan siinä harhassa, jolle parlamentaarikot perustavat käsityksensä.

Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen se, miten valtaa on siirretty yrityksille ja pääomille. En kuitenkaan tällä kertaa puhu siitä. Minua kiinnostaa se, miten vallandynamiikka oikeastaan yhteiskunnassamme toimii.

Eduskunnasta käsin näyttää varmasti siltä, että ollaan vallan keskiössä ja ohjataan valtiolaivaa. Varsinaiset lainvoimaiset päätökset paatin kulkusuunnasta tehdäänkin toki Arkadianmäellä, mutta miksi tehdään juuri ne päätökset ja juuri silloin?

Eduskunta keikkuu yhteiskunnan lainneilla. Se reagoi allaan lepäävän massan liikahduksiin paljon voimakkaammin kuin se itse tuntuu tietävän. Kun virtaus alkaa viedä johonkin suuntaan, lähtee keskustelu seuraamaan ja lopulta ollaan tilanteessa, jossa päinvastaiset ajatukset joutuu aina perustelemaan aasta alkaen ja silloin taistelu on uuvuttavaa ja melko turhaa.

Hyvä huono esimerkki tästä on maahanmuuttokeskustelu, joka on luonut voimakkaan virttauksen oikealle ja saanut eduskunnan mukaansa. Vuosien työn tuloksena maahanmuuttokritiikki on sallittua, vaikka mukavuutemme vuoksi yritämme uskotella, ettei niin olisi. Kun MTV ottaa kolumnistiksi Halla-ahon ja parhaaseen katseluaikaan Rouva Matias Turkkila haastattelee Huhtasaarta, ei voida mitään muuta enää perustellusti väittää. Virtaus vei ja eduskunta vikisi.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään huonosta asiasta. Tätä samaa metodia voidaan hyvin käyttää muihinkin tarkoituksiin. On täysin mahdollsita luoda tilanne, jossa yleinen keskustelu alkaa todella vahvasti ja jatkuvasti vaatia hyvivointiyhteiskunnan vahvistamista sen purkamisen sijaan. Tämä vaatii rasistien tehokkaan some-keskustelutyylin kopioimista niin, että samaan tyyliin alkaa puskea jokaiseen mahdolliseen rakoon hyvärien vaatimuksia siitä, miten yhteiskunnallisista palveluista on voitava puhua ja niitä on saatava puolustaa.

Hyväreillä voisi myös olla paljon rasisteja vahvempi peli. Strategisesti kun vasemmistolla on edelleen hallussa sangen laaja kannattaja joukko ja tukeva yhteys ay-liikkeeseen ynnä monta vahvaa yhdistystä ja puulaakia.

On siis olemassa resursseja, mutta tässä kohtaa törmäämme sitten taas tuohon perinteisten puolueiden ja parlamentarismin ongelmaan. Tätä liikettä kun ei voida johtaa politiikka ja puolueet edellä. Tässä pitäisi uskaltaa luottaa ihmisiin ja tukea heidän pyrkimyksiään, vaikka ne eivät aina olisikaan puolueille mieleen. En ole aivan varma, pystyvätkö vasemmistopuolueet taipumaan tähän. Niin syvälle ajatus paramentaristisesta puolueesta on heihin iskostunut.

Otetaanko sitä valtaa sitte?!