Yhteisen ympäristön tuhoamistalkoot

Eduskunnassa on parhaillaan valiokuntakäsittelyssä hallituksen esitys eduskunnalle maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi, se n suurin ongelma on luonnon hyvinvoinnin alistaminen voitontavoittelulle.

Uudellamaalla ympäristövalvonta joutuu kohtaamaan niin isojen kaupunkien väestön ja teollisuuden että esimerkiksi kaivosteollisuuden ongelmat. Kun tähän yhtälöön lisätään hallituksen kaavailemat heikennykset ympäristövalvontaan, on uusmaalaisilla täysi työ pitää ympäristönsä kunnossa.

Suomen kommunistinen puolue vaatii, että mikäli maakuntiin siirrytään, on niihin luotava voimakkaat ympäristövalvonnan elimet, joilla on riittävät, nykyisten ELY-keskusten resursseja paremmat mahdollisuudet hoitaa valvonta itsenäisesti niin, että yritysten omavalvonnan ja vastaavan roolia saadaan pienennettyä. Nykyinenkin lupa- ja valvontajärjestelmä on osoittautunut riittämättömäksi. Se on johtanut muun muassa Talvivaaran valtaisaan ympäristötuhoon.

Asiat alkoivat mennä pieleen jo 2010, kun siirryttiin nykyisiin ELY-keskuksiin. Silloin poistuivat aikaisemmin ympäristöasioita valvoneet alueelliset ympäristökeskukset ja muun muassa lupakäsittelyissä alkoi painaa yhä enemmän yritystoiminnan ääni. Nyt ollaan raivaamassa esteet pois liiketoiminnan tieltä, eikä sitä pidä hyväksyä.

Lupapäätöksissä ympäristönsuojelulliset arvot eivät voi olla alisteisia taloudellisille arvoille. Se on totaalisessa ristiriidassa koko ympäristönsuojelun idean kanssa. Tästä huolimatta hallituksen esitykseen sisältyvät ehdotukset valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisoimiseksi siten, että aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto lakkautettaisiin, samoin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Tilalle perustettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirasto (LUOVA).

Kun LUOVA aloittaisi toimintansa, poistuisi muilta viranomaisilta oikeus valittaa ympäristöpäätöksistä hallinto-oikeuteen, ja jatkossa samojen LUOVA:n virkamiesten pitäisi sekä myöntää yrityksille ympäristö- ja vesilupia että valvoa ympäristön etua. Kun tätä aletaan toteuttaa, syntyy tilanne, jossa yritysten edut menevät ympäristön edun edelle. Nykyisen hallintolupamenettelyn mukaan ELY-keskus voi valittaa aluehallintoviraston myöntämistä luvista, jos ympäristön etu niin vaatii. Ympäristön edun valvonta jää kuitenkin nyt yhä enemmän kansalaisten, ympäristöjärjestöjen ja kuntien vastuulle. Se on kohtuuton vaatimus tilanteessa, jossa mm. Talvivaaran yhteydessä on ympäristövalvontaa yrittäneitä henkilöitä haastettu oikeuteen luvattomasta tunkeutumisesta kaivosalueelle. Välittömän ympäristötuhon estäminen ei ollut este sakkotuomiolle.

Ja jottei totuus unohtuisi, niin pikakertaus Talvivaarasta. Hintalappu tosin nykyään isompi.