Aktiivimalli ja passiivihallitus

”Työtön on laiska ja saamaton. Työttömään tepsii keppi ja kuri. Työtön on tilanteeseensa syyllinen.”

Tämä on tiivistettynä se moraalipuhe, jota kokoomus ja keskusta ovat sinisten säestyksellä toistelleet. Tällä on sitten oikeutettu aktivoinniksi naamioitu työttömyysturvan leikkaus.

Lain tarkoituksena ei ole missään vaiheessa todella ollut oikea työllistäminen, korkeintaan tilastojen kaunistelu. Aktivoitumisehdon täyttävä ihminen tekee minimissään töitä noin tunnin viikossa tarkastelujaksolla. Jokainen tajuaa, että hänen siirtymisensä työllistyneiden listalle on puhdasta tilastokikkailua.

Aktiivimallin vastustuksen ytimessä onkin valtava epäoikeudenmukaisuuden tunne. Se, että työttömiä syyllistetään siitä, etteivät he mene töihin, joita ei ole olemassa tai joihin he eivät esimerkiksi sairauden, välimatkojen tai taloudellisen tilanteen takia kykene lähtemään. Kerättyäni kolme viikkoa kannatusilmoituksia Aktiivimallia vastaan Malmilla, oli yleisimmin esitetty toteamus juuri se, että tässä on kyse silkasta kyykyttämisestä.

Aktiivimallin kumoamista vaativa aloite eteni eduskuntaan 9.3. Se keräsi kaikkiaan lähes 141 tuhatta allekirjoitusta ja pakotti muun muassa SAK:n reagoimaan ihmisten tyrmistyneisiin reaktioihin 2.2. mielenosoituksellaan. Valitettavasti SAK kuitenkin päätti luoda oman vaihtoehtoisen mallin, jossa edelleen ytimenä on ajatus laiskasta työttömästä, jota on patistettava työllistymään. Oikea linja olisi ollut vaatia mallin perumista yhdessä kansalaisaloitteen alulle laittaneiden Martin-Èric Racinen ja Mika Luoman kanssa.

Suomessa ei ole pulaa tekemättömästä työstä, ongelmana on se, etteivät mahdollisimman suuria voittoja tavoittelevat yritykset halua kasvattaa palkkakustannuksiaan sen enempää palkkoja nostamalla kuin lisää väkeä palkkaamallakaan. Mitkään pääministeri Sipilän yrittäjille esittämät vetoomukset työllistämisestä eivät tässä tilanteessa tuota työpaikkoja.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hallitus halutessaan voisi työllistää kuntiin ja valtiolle varovaisestikin arvioiden kymmeniä tuhansia työttömiä tekemään muun muassa terveydenhuollon, koulutuksen ja hallinnon tehtäviä, jotka nyt jäävät budjettisäästöjen takia tekemättä. Kun hallitus valitsee tämän mahdollisuuden sijaan yhtiöiden verotuksen kevennykset tai asehankinnat, se tekee selkeän porvarillisen arvovalinnan, joka koituu työttömien vahingoksi.

Pidemmällä aikavälillä voitaisiin myös lyhentää työpäivä kuuteen tuntiin ansiotasoa alentamatta. Tämä loisi tilanteen, jossa yritysten olisi pakko käyttää suurempi osa tuloistaan palkkakustannuksiin osinkojen sijaan. Tällä olisi myös merkitystä työllisyyteen ja työttömien asemaan. Lisääntyvä kilpailu työvoimasta nostaisi myös palkkoja. Tämä lieneekin yksi suurimmista syistä sille, miksi porvarihallitus ei ole tosissaan tarttunut työllisyyden kasvattamiseen. Porvarin kukkarolle kun ei haluta mennä.

Kaikki yhdessä polkemaan!